tiistai 30. joulukuuta 2014

Space Crusade 1/3

Heej, mulle tarjoutu tossa viime viikolla tilaisuus kokeilla jotain uutta. Nojis on jo pidemmän aikaa harrastanut näitä warhammer juttuja, missä siis kootaan, maalataan ja pelataan miniatyyreillä. Nyt jostain oli löytynyt peli 90-luvulta, joka kuulemma on kuin koko harrastuksen isoisä. Nojis ylläptää blogia Maalausta ja muovailuvahaa, ja Nojis keksi, että tehdään tästä yhteinen kolmiosainen blogiprojekti, jossa tutustutaan peliin, ja katotaan miten tää figuilimaailma aukee mulle jonka ainoa aikasempi kosketus harrastukseen on ollut ukkojen ihailu Nojiksen hyllyssä. Tässä ensimmäisessä osassa me tutustuimme peliin, ja pelasimmekin sitä systerin ja Nojiksen kanssa. Space Crusade on peli jossa on 12 erillaista tehtävää, jota universumisoturit suorittavat. Tässä ensimmäisessä tehtävässä minä pelasin yhtä universumisoturiryhmää, johon kuuluu komentaja ja neljä soturia. Systeri pelasi toista universumisoturi ryhmää, ja meidän tehtävämme oli yhdessä tuhota Destructor, jota pelasi Nojis, eli kloonipelaaja. Kloonipelaajalla oli lisäksi apunaan tutkapisteitä, joita hän asetteli huoneeseen , joista paljastui vihollisia, jotka meidän myös piti tuhota. Nojishan yritti parhaansa mukaan listiä meidän joukkoja. Katsotanpas sitten miten pelit meni ja millaisia ajatuksia mulla ja Nojiksella siitä oli.

Nojis, mistä idea tuli kutsua Systeri ja minut figuilun maailmaan?

- Satuin ostamaan halvala pelin joka oli julkaistu 90 luvulla ja noussut sen jälkeen vähän niinkuin kulttimaineeseen, joten miksi siis ei kokeilla. Olet sen verran helppo yllyttää kokeilemaan uutta. Erjan suostuminen mukaan tuli yllätyksenä.


Ensimmäisessä kuvassa näkyy pelilauta ennen pelin aloittamista. Minun ja systerin joukot lähtivät eri paikoista liikkelle. Systeri pelaa punaisella joukkueella, minä sinisellä. Ensimmäisen vuoron aikana systeri eteni kentällä ja valmistautui tuhoamaan vastustajia. Itse onnistuin heti löytämään destructorin (harmaa megamönniäinen). Olin paskimmassa mahdollisimmassa paikassa. Kaikki ukot yhdessä lössissä, ykskään ei ollut suojasa ja vihollisia ympärillä enemmän kun laki sallii. Onneks arpaonni ei ollu Nojiksen puolella seuraavassa vuorossa, ja koko joukuueeni selvisi hengissä.

Ensivaikutelma minusta ja Systeristä ohjaamassa taistelujoukkoja?

 - No olihan se aluksi vähän hapuilevaa. Parani kuitenkin vuoro vuorota aina hämmästyttävälle tasolle asti.



Seuraavien siirtojeni aikana keskityin ensin saamaan joukkueeni suojaan, sitten aloin listiä Nojiksen pienempiä ukkoja, ensin hieman huonolla menestyksellä mutta alkoi sekin sitten sujua.




Sillä välin systeri lähti tuomaan osaa joukoistaan avukseni Destructerin tuhoamiseen, kaksi miestä lähtivät etenemään eri suuntaan etsimään Androidia, joka on yksi kloonipelaajan hahmoista, joka oli lisätehtävämme Destructorin tuhoamisen lisäksi.

Oliko Systerin päätös hajaannuttaa joukkonsa sinun mielestä hyvä ajatus?

- Oli, ehkä vähän eri tyylisesti. Yksi raskas ase ja yksi boltteri olisi voinut olla parempi veto.


Seuraavaksi lähetin komentajani auttamaan systeriä, jotta pääsisimme yhdessä hyökkäämään Destructorin kimppuun.


Tässä vaiheessa Nojis oli jo aika huonossa tilanteessa. Oltiin systerin kanssa saatu kaikki ne pikkunistit kesytettyä, ja meidän molempien joukoista oli yksi mies kaatunut, oli meillä silti aika suuri ylivoima Destructoria vastaan.

Oliko sinulla vielä tässä vaiheessa voittajafiilis kun Destructer seisoo yksin viittä miestä vastaan?

- No ei se oikeen hetkauttanut suuntaan eikä toiseen. Peleissä sattuu ja tapahtuu.



Taktikoimme systerin kanssa että hieman heikommat miehemmä lähtivät neljännelle osalle pelilautaa, missä tiesimme Androidin sijaitsevan.

Mitä mieltä olet taktiikastamme lähteä yhdessä etsimään Androidia?

-  Olhian se hyvä. Varmemmin löytyy. Tosin koska pelissä ei ollut vuororajaa niin ei olisi ollut kuitenkaan kiire sitä etsiä.


Androidi on löytynyt! Nyt se täytyisi vielä tappaa. Plooooottwiiiistt!!! Kloonipelaajan joka vuoron alussa nostamasta kortista löytyi Androidin harakiri-kortti, mikä siis tarkoittaa että Androidi tappaa itsensä. Pakko sanoo että Nojiksen ilme oli näkemise arvoinen!

Kommenttia pikku plottwististä?

- No olihan se kaikkien(paitsi mun) kannalta ihan hauskaa.


Pitkän ammuselusession jälkeen saimme Destructorin tuhottua. Minun laukakseni oli viimeinen joka kaatoi Destructerin, mutta kyllä Erja teki ihan yhtä suuren osion hommasta. Minä kuitenkin sain sitten päätehtävä mitalin ja näin ollen ryhmäni komentaja yleni kersantista yliluutnantiksi!

Ajatuksia pelistä? Piditkö siitä?
  
- Peli oli aikalailla sellainen kuin luulinkin ja pidin siitä. Ehkä teidän kehittyminen pelin aikana ja se että tekin piditte pelistä oli se paras osuus.

Kuinka paljon yhtäläisyyksiä sillä on tähän warhammer harrastukseesi?
  
- Nappulat ja aseet ovat samat kuin Warhammer 40K:ssa ym ym. En niinkään harrasta "warhammereita" vaan kaikenlaisia figupelejä ym niiden parissa näpertelyä. Warhammer on  vain yksi peli muiden joukossa ja sitäkin tulee aika harvoin nykyään pelattua

Miten siinä niin kävi että pro-figuilija häviää tytöille jotka eivät ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa aikaisemmin? 

- Pelaan ylipäätään figupelejä sen takia, että se on hauskaa. Kilpailumielinen pelaaminen ei ole mun juttu. Tuossakin pelissä oli juttuja joita oisin voinut tehdä toisin jos voittaminen olisi se tärkein asia.

Tokavikassa kysymyksessä huomaa taas miten paljon mä ymmärrän koko harrastuksesta. Toivottavasti ymmärsitte pelin kulusta mitään. Käykää ihmeesstä lukasemassa hieman asiantuntevampi versio tästä. Seuraavaa osiota odotellessa..

//hanna

perjantai 26. joulukuuta 2014

Kellomainos





Heipsunn! Oli pakko tulla esittelemään mun uutta lemppari-asustetta eli Daniel Wellington kelloa. Oon toivonu tätä useamman kuukauden ja nyt se paljastukin paketista kuusen alta, kiitos äiti! En kirjoittele nyt tämän enempää, mutta ilmoitan että viikonlopun aikana julkaisen ensimmäisen osan eeppisestä Space Crusade pelisarjasta, so stay tuned!

//hanna

tiistai 23. joulukuuta 2014

fiilistelyjä

Kansalaiset, medborgare! Bloginihan alkaa heräillä, on ollut nyt aikaa ja inspistä napsia kuvia ja kirjotella tänne. Teistä tarkkaavaisimmat saatoitte huomata että eilen sato ihan kunnolla lunta, valkoinen joulu taattu! Eilen kävin kans kampaajalla kirkastuttamassa ja leikkauttamassa hiukseni, oon ihan supertyytyväinen lopputulokseen! Myönnettäköön että oli varmaan oudoin kampaajareissu ikinä. Eestintytöllä vaikutti olevan vähän vaikeuksia löytää kamojansa ja mielipiteitä kysyttiin niin Sventlanalta kun miss turkilta. Nauratti ihan pirusti mutta ei sillä mitään väliä, hyvää työtä tekivät. Tänään päivään on kuulunut lähinna frendien katsomista n.4 tuntia putkeen, piparien leipomista ja joulukuusen koristelu. Katottiin myös porukoiden kanssa jokavuotinen traditioelokuva (onkse sana?) Joulupukki ja noitarumpu. Niin paras!





Oli kyllä ihana kävellä päivällä koiran kanssa pellonreunassa kun joka paikassa on niin valkoista ja kaunista, aah miten runollista! Nyt olis varmaan aika mennä nukkumaan, porukat on jo nukkumassa, pitäsköhän käydä viemässä ekat lahjat kuusen alle... apua oon innoissani kun pikkulapsi, mut eikse oo jouluna ihan okej? Ihan supermahtavaa joulua teille ihanat!! <3

//hanna

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

this time of the year

Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen.. siis mitäh kolme? Just äskenhän sieltä ekasta kalenteriluukusta tuli se suklaakarkki ja nyt ois jo joulu. Joulukuu on ollu mulle vähintäänsanottuna vauhdikas. Joululahjojen värkkäilyyn on uponnut paljon aikaa ja nythän niitä on oikeen röykkiö tuolla kaapissa ei yhtään ennaltaarvattavassa "piilossa". Rakastan sitä fiilistä ku tuntuu et on löytäny jonkun tosihyvän lahjan ja sen saa paketoida ja voi viedä sen kuusen alle odottamaan vastaanottajaansa, jahka se vihreä hökötys saadaan pystyyn ja koristeltua. Tänään oli joulusiivous ja koristelu oikeen koko perheen voimin. Kokeilkaapa muuten joskus jos vähän ärsyttää tamppaa mattoja, ihan törkeen terapeuttista mätkii vaan menemään! Nyt viimeistään on joulufiilis ihan maksimissaan kun on tontut hyllyllä ja tuikut pöydällä. Systeri ollu taas viikonlopun töissä joten meillä ollu täällä pieni siivousapuri joka myös eilen keksi uuden käyttötavan meidän kettiölaatikoille..




Noi tokassa näkyvät bosen kaiuttimet on ollu aktiivisessa käytössä siitä asti kun ne ostettiin kesällä. Äänenlaatu on mahtava ja tosi helppo pyörittää paikasta toiseen ku on noin pienet joten jos ootte kajareita vailla niin suosittelen tota mallia. Näkyillään taas!

//hanna

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

"Hyvää lähdin tekemään mutta priimaa tuli!" -Isi

"Miksei sun blogissa tapahdu mitään?" ja "Voitko ihminen nyt kirjoittaa siihen blogiis?" on kysymykisiä joita oon kuullut lukemattomia kertoja. Eihän mulla mitään järkevää vastausta tähän ole. Ajan, energian ja viitseliäisyyden puutteestahan tässä on kyse, häpeän itsekkin. Kai sitä vois yrittää vähän tsempata, kun kuitenkaan en halua tätä poistaa. Mieleni kuitenkin pahoitan niin onhan se mukava välillä jakaa teidän kanssa, että mikä nyt taas meni pieleen. Tänään en kuitenkaan ole pahoittanut mieltäni mistään, vaikka ehkä vähän tuohduin kun joku hyndaihomo alko tööttäilemään autoni sammuessa liikenneympyrässä. Luulikohan se etten mä vaan niinku tajunnu että siinä pitäis liikkuu johonkin? Jos joku ei siis tiedä niin mun faija on hankkinu opetusluvan ja opettaa mua ajamaan. Ukin vanha Volvo on nyt opetusauto ja ajokortin saatuani kokonaan mun <3. Vaikka ei olla kun vajaan kuukauden ajeltu faijan kanssa on siihen mahtunut monta naurun, kauhun ja face palm hetkeä. Pitäis jostain löytää vielä aikaa lukea niitä liikennesääntöjä kun koeviikkokin alkaa jo keskiviikkona. Onneks on pari helppoo ainetta alkuun niin on aikaa lukee venäjää yms yms ja ajokorttikoulun sivustoilla on tosi hyviä harjoitustehtäviä, suosittelen tsekkaamaan jos on se vaihe menossa! Mitäs muuten, elämä hymyilee ja rentouttava viikonloppu takana! Tänään oli isänpäivä ja sitä juhlistettiin hyvän ruuan merkeissä. Illalla vietettiin extempore peli-ilta frendien kaa, saipahan taas nauraa oi ihanat retuni mun <3


Hyvää isänpäivää vielä kaikille edesmenneille, nykyisille ja tuleville iseille!

//hanna

tiistai 2. syyskuuta 2014

Masa ja Mielensäpahoittaja

Terve terve vai oletko? Eilen oli oikeen Masa Mainio olo, kun yrittää hoitaa hommat hyvin mut sit tapahtuu joku epic fail ja tajuu et ois yhtä hyvin voinu jättää koko jutun väliin. Aamun kello 8 liikkatunnille lähettiin energisenä ja sit veteleeki jo kuperkeikkoja pitkin juoksurataa. Tahattomasti. Kotiin tullessa aloitin pitkään odottaneen siivousprojektin. Kengät hyökkäili ja kaapit puski päälle. Ihme että olkapäät ei menny sijoiltaan. Koko perheen valloittaneesta kuitu/ravinto/terveys intoilun kautta hyvin lähtenyttä treeniputkea jatkaessani nilkka sano poks. Voltarenilla ja tukisidoksilla tänään kouluun. En suostu tähän. Torstaina ohjelmassa on langon itsetunnon ajaminen maanrakoon sulkapalloottelulla ja teen sen vaikka rullatuolista. Perkele. Suomalainen sisu ja niin päin pois. Siitä puheen olleen ootteko huomannu mikä elokuva tulee kohta ensiiltaan?


Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja! Tän kun steissiltä bongasin olisin varmaa voinu virtsata hunajaa. Vihdoinki muu maailma saa mahdollisuuden ymmärtää mun juttuja!


 Pakollinen selfievääntö viikonlopulta ettei ihan kuivaks jäis. Tämä tältä erää. Iloisia aikoja!

//hanna


sunnuntai 24. elokuuta 2014

wknd 14

Tiedän tiedän, olen viikon jäljesssä enkä oo muutenkaan postaillu jäkä jäkä jäkä! Olin ensimmäistä kertaa weekend festivaaleilla ja ylitti odotukset reippaasti! Parhaiten mieleen jäi R3HAB:in keikka joka tempas mukaansa ihan totaalisesti pienemmästä lavasta ja rekvisiitasta huolimatta. Yleensäkkin se täysin päätön ylös alas pomppiminen ja kiljuminen loi niin mahtavan fiiliksen et en edes pysty kuvailemaan! Tapasin niin vanhoja kun uusia ihania tuttavuuksia ja meen ehdottomasti ens vuonna uudestaan!

 





Kiitos viel meijän porukalle te teitte täst ihan parasta neurooseine kaikkineen <3

//hanna

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Asiaa musiikista

"Kun ne kelaa läpi levytykset uudet, ne löytää sieltä kaikki keskinkertaisuudet, liika annos Eaglesia, Eloa ja Abbaa, tällaisen raavaan miehenkin jo tappaa." Älkää nyt tarttuko edellä mainittuihin nimiin mutta jep, näin on. Itse kuuntelen sitä ns. paskaa musiikkia, ainakin minun sukupolveni silmissä. Luultavasti he ovet oikeassa ja kallossani on joku valmistusvika mikä sekoittaa aistini kuin sorsan lennon. (Koska ootteko oikeesti joskus nähny sorsan lentävän? Ei tiiä ittekkään onks se menossa vai tulossa). Vaikka uskonkin taiteellissten mieltymysten juontavan juurensa genitaaleista, periaatteisiini kuuluu kuitenkin että mielipiteet on aina oltava perusteltavissa.
   Okei Abba ja Eagles on vanhoja nimiä mutta päivitellääs vähän. Petri Nygård luettelee erillaisia alkoholijuomia ja heittää väliin pari synonyymiä naisen sukupuolielimelle. Tuo kummasti intoa ottaa keittoo mutta se olikin sitten siinä. Cheek ja Spekti menee samaan kategoriaan, pakko myöntää että komppi ja melodia puhuttelee, mutta ihminen kestää vain tietyn määrän omakehumusiikkia päivässä ennenkuin kusi löytää tiensä siihen omaankin päähän. Anna Abreu, nainen jolla on vahva ja kaunis ääni, julkaisee laulun jossa puolet on ratatatattata ja loput puolet lantion keikuttamista. Voi Anna, Anna, pystyisit niin paljon parempaan! Robin, Isac Elliot, Justin Bieber, One Direction ynnä muut vastaavat. Myönnettäköön että itsekkin vähän aikaa kuuntelin One Directionia, kunnes ymmärsin homman jujun ja koko musiikki genrestä meni vähän niinku maku. Ootteks huomannu et joka ikisessä laulussa lauletaan tytöistä. Milloin tämä kuvitteellinen mieshenkilö on bongannut nätin tytön ja aikoo lähestyä häntä, milloin hänet on kylmäverisesti jätetty, ja kaikkein paras, silloin kun hän on vaan niin saatanan rakastunut! Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin, pidän kyllä rakkauslauluista, silloin kun niissä on jotain sisältöä! Nämä kolmen sanan laulut on tehty sinisilmäisiä teinityttöjä varten jotka eivät omaa minkäänlaista kriittistä ajattelua! Luulevatko he tosissaan että laulaja on täydellinen, kiltti ja herkkä. Mulla on teille uutisia, ihan samanlaisia sikoja kun kaikki muutkin, he vaan (tai heidän sanottajansa) tietävät mitä te haluatte kuulla ja te pieninä ja viattomina nielette sen kuin mummon pullan. Sen voin teille vielä antaa anteeksi, mutta sitä en, että vaikka Justin Bieber sylkii faniensa päälle te vain suljette silmänne ja selittelette jotakin parista sairaalakeikasta. Ei riitä selitykseksi.
   Itse suosin musiikkia joka on rytmillisesti miellyttävää mutta siinä on myös jotain sisältöä! Nyt en siis puhu mistään vitun "sanomasta", ei sellaista olekkaan, tai jos on, niin sitä on syytä vältellä! "Nuoret osapäiväduuniin, ja vanhukset keskelle formalehydin. Lyödä käteen luu ja niin, tilasto kauniiks on ongelman ydin. Ei kärsivä ole ihminen vain häviävä prosentti kiusallinen. Ei ole yksilöitä on vain tilastoyksiköitä." Ja tämä teksti on kirjoitettu vuonna 1981 ja on sanomattakin selvä poliittinen kannanotto. Pätee tänäpäivänäkin. Ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa. Koko tämä teksti on lähinnä subjektiivinen provokaatio, mut miettikää asiaa!

//hanna

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Puumaa mä metsästän

Heipsuja! Mulla on ihan hirvee kaipuu kesään! Mikä on ihan jees koska loma alkaa 2 viikon päästä. Pitäis vielä taistella ittensä yhen 8 kokeisen koeviikon läpi... helvetin hyvä että menin lukioon! Tänään oli aivan ihana päivä! Oli aika rento päivä koulussa ja iltapäivällä mentii Annikan kanssa stadiin vähän pyörimään tangon ympärille. Oon rakastunu tähän lajiin ja halu kehittyy on ihan erillainen ku esim joskus luistellessa!(#funfact)

Annika keksi loistavan ratkaisun ei muovipusseja ongelmaan!

 Oli pakko räpsästä pari kuvaa! Viikonloppu tullaan viettämään Mataskärissä isoskoulutuksessa, tulee varmaan hauskaa :) Palataan astialle!

//hanna

maanantai 21. huhtikuuta 2014

minikesä

heipsuja taas! Pääsiäislomat on nyt vietetty ja huomenna ois edessä se obligatoorinen ja erittäin sadistinen toimenpide eli takasin matinkylään homehtumaan. Fuck me. Mut oon kyl nauttinu niin paljon täst lomasta! Tää on ollu ku minikesä, parvekkeel makoillu ja oikeeen ruskettunukki! Mitään erikoista kerrottavaa ei oikeestaan ollu, mutta oon reippaana tyttönä räpsäyttäny pari kuvaa järkkärillä nii aattelin julkaista ne ku noi puhelimen kuvat on aina nii kamalii et niit ei ees kehtaa ladata...




//hanna

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Train like a beast, look like a beauty

Moiksu taas rakkaat lukijanu munn! Nii chilli päivä tänää ei ollu ku kaks tuntii kouluu ja sit lähettiin venäjämryhmän kaa pienelle kulttuurielämykselle. Kröhöm. No joo. Joku putinin jätepaperi putiikki käytiin katsastamassa plus jos satutte tietää ravintolan nimeltään Bellevue? Joku varmaan tykkää kyseisestä paikasta mut mun puolelta se oli enemmänki nielemistä. Kyyhkynen oli sitkeetä ja borsche keittoa maustaessaan kokki tais luulla olevansa Thaimaassa. Jälkiruoka sen sijaan oli tosi hyvää! Mikä saattaa kyllä johtua siitä ettei juustokakku oo Venäjää nähnykkää mut jep. Ei sitten muuta ku himaan ja kunnon treenin ja rahkamössöt vetästyä systeri kurvaskin jo meille ihana vauva mukanaan! Tässähänn tää ilta menee Leksanderia pusutellessa :*

#näytänpäminäedustavalta

//hanna

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Miksi mä en nuku??

Huomenta, kello on kohta 5 aamulla, oon pyöriny sängys joku 2 tuntii enka oo saanu unta vaik oon ihan törkeen väsyny, joka paikkaan sattuu ja mulla on kamala nälkä! Kahvi tossa onneks jo tippuu, kyl tää täst viel lähtee! Tänään ois vuorossa matikan kokeet, odotan ihan hyviä tuloksia mut kun tässä nyt ois aikaa vois varmaan vähän kertailla vielä...



Kamalin postaus ikinä, pahoitteluni, häpeän itsekkin :D Nauttikaa unistanne ku minä valvon nii et koko mökki herää!

//hanna

torstai 27. maaliskuuta 2014

Noora vitun Karma

mooi, nyt on taas tilanne se että veri lakkas kiertämästä myötähäpeästä. Katottiin äsken isukin ja systerin kanssa mentalisti Noora Karma nimistä ohjelmaa. Oon kuullu siitä jotain juttuja että sen piti pysäyttä sydämmensä mutta ei sen kummempaa, eli suhtautumiseni oli täysin neutraali. Jos joku teistä on joskus kattonu kysesitä ohjelmaa niin onneksi olkoon, sinulla on nyt aivosyöpä. Minullakin on. Tämä ohjelma on syöpä! Jos nyt lähetään purkamaan tätä aihetta niin tällä Nooralla oli tässä jaksossa tehtävä jossa se on sillalla jossa on 4 köyttä (vissiin sellasia mitä benji hypyssä käytetään) ja 3 niistä oli viallisia eikä siis kannattelisi ihmistä. Sen piti valita näistä köysistä yksi ja sitten hypätä sillalta alas sen varassa. Kun se sitten sai valittua sen köyden ja se hirtettiin siihen kiinni nii tää bimbo vetää sellaset "ei oo ikinä pelottanu näin paljon" ja "voi jumala tää on ihan kauheeta" setit. Maailman huonoin näyttelijä. Ihan kun kukaan puolikuollutkaan nyt luulis että se ei oikeesti tiedä mikä köysi on oikea? Tai jos se ei tiedäkkään, niin ihan kun sen annettaisi hypätä sillä viallisella.
   Jaksossa Karma kertoi että ajatustenluku kuuluu vahvasti tähän mentalistin pystiin. Myöhemmin hänellä oli illallinen jonkun supertaikurin kanssa. Tää taikuri otta haarukan ja lusikan ja pyöritteli niitä käsissään niin että vain varret näkyivät. Taikuri pyöritteli niitä ja kysyi sitten Nooralta että kumpi on lusikka. Joka kerralla Noora vastasi väärin. Jos se kerran lukee ajatuksia niin miten helvetissä se voi vastata väärin?? Tässä haluttiin nyt ylistää sitä taikuria mut eiks ne tajuu että ne vaan kusee omaan nilkkaan kun uskottavuus valuu viemäristä alas (jos nyt leikitään että sellaista on joskus ollut).
   Sokerina kakun pohjalla mentalistimme ennusti lottonumerot. Ihan kun ajatus ei ois muutenkin tarpeeks wtf nii ne teki siitä niitten numeroitten säilyttämisestä sellasen saatanallisen haloon. En löytäny siitä mitään järkevää kuvaa mutta se laitettiin kirjekuoreen johon eräs poliisi, loton virallinen valvoja ja Heikki Lampela (miten se on lähteny tollaseen paskaan mukaan?) laittoi nimikirjoituksensa, sitten se lukittiin johonki laatikkoon joka laitettiin johonki käärmeitten terraarioon. On kuullemma koko ajan kameravalvonta ja kaikki. Voi jeesuksenpyhäperse. Kaiken tän pelastaa se että se ei saanu yhtäkään numeroa oikein! Ihan naurettavaa muutenkin tollaset jutut mutta jos nyt haluu vähän showta tehdä nii ei siinä mitään, jos sen tekis edes siedettävästi eikä niin että mä haluun kaivaa silmäni ulos päästä ja muuttaa Argentiinaan. 

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Why didn`n anyone warn me?

helou, ihan pikaiseet päivittelyt koska olen suuuuper väsyny! Oon oikeen sanan surkuhupaisa ruumiillistuma. Yritin päivällä herätellä itseäni lenkillä mut ei kulkenu, ei sitten yhtään. Keho ihan "tahmassa". Jotain mukavaa tässäkin viikonlopussa ehkä on, perjantaina ainaki oltiin mun lepi tytsyn kanssa vähän juhlimassa (but first, let me take a selfie!) Mua vähän hävettää miten paljon tohon biisiin kykenenkään samaistumaan... Nyt illalla systeri ja siihen kuuluva paketti (bdw, teijät on nimetty vimpuloiksi) tuli meille. Kun ei tuntunu jo tarpeeks siltä että kaikki menee pieleen nii eiks vaan ala vauvakin huutaa heti kun otan sen syliin?! Surkuhupaisaa siis.

Promise me you`ll never dissapear
Tosiaan sitä proteiinia...

Onpa taas köyhä kuvatarjoilu mut votivoti. Torstaina lähtee koeviikko käyntiin, jos joltain löytyy ylimäärästä opiskelumotivaatiota nii laittakaa viestii eijaksalukee@gmail.com

//hanna

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

baby!!

Heipsuja! Tuntunu viimeaikoina et istun karusellissa joka menee aivan liian kovaa. Nyt tapahtuu niin paljon asioita et vaan niitten prosessointi pienessä päässäni vetää ihan henkisille maitohapoille! On niin hyviä kun vähän huonompiaki juttuja mutta yks suurimmista jutuista on että musta on nyt tullu täti! Mun siskon poika synty viime viikolla ja on maailman valloittavin pikku rääpäle! Haluun vaa pitää sitä sylissä kokohelatiden :3 On kans tullu vietettyy tosi paljon aikaa systerin koiran kanssa ja vaikka se on aivan adhd niin kyllä siihen kiintyy heti ku viettää vähän enemmän aikaa. Käytiin eilen äitin kanssa kattomassa Niko Kivelää Tapiolassa. Se on kyllä stand up:in kuningas! En oo vähään aikaa noin paljon nauranu. Tässä tulee pari viime päivinä räpsästyä kuvaa...

Synnärillä ekaa kertaa mosterin sylissä <3

 


Okei aika hajanainen postaus mut halusin nyt kuitenki vähän nopsaa päivitellä. Taas ois maanantai edessä, oikeen hajottavaa viikkoa kaikille!

//hanna


lauantai 22. helmikuuta 2014

Avaudutaan nyt sitten oikein pitkän kaavan mukaan

   Moro vaan! Nyt tulee vähän erillaista settii, kun katoin tossa Annikan kanssa putouksen ja rupesin sit mielessäni pyörittelemään paria erittäin deeppiä ilmiötä jota kyseinen ohjelma aiheuttaa. Ensinnäkin on pakko hämmästellä tän ohjelman suosiota. On ikä tai vaikuttavaa piiri mikä tahansa nii se on aina se pari kuukautta ku saa kuunnella niitä "mitä jäbä duunaa" lausahduksia enemmän ku laki sallii. Ja niin raivostuttavaa kun se onkin, huomaa itekkin että kun erehtyy sen pizzaluukun avaamaan nii sieltä tulee jotain niinkin intellektuellia kun "mul on köntsät housussa".
   Elämääni raskautta myös se miten siihen suhtaudutaan, varsinkin kun puhutaan niistä Pirkko nimisistä keskiikäisistä naisyhdistyspaholaisista ja siihen kun lisätään vielä kukat hatun reunukselle niin huhhuh sanon minä! Okei aika geneerinen mielikuva mut kyl te tiedätte mitä tarkoitan. Tutustuin vähän iltapaskassa olevaa putous aiheisen artikkelin kommenttiboxia ja kyllä sai veren kiertämään. Siellä oli tämmönen kommentti nähtävästi joltain äiti-ihmiseltä joka taivasteli kuinka kamalaa oli kun (oisko ollu Aku Hirviniemi) käytti ohjelmassa sanaa homo, ja hänen kahdeksan vuotias poikansa oli kysynyt hänetä mitä se tarkoittaa. Oli kuulemma niin kiusallinen hetki. Siis mitäh?? Onhan se nyt aika olennaista että ihminen tietää mitä se tarkoittaa. Ihan niinkuin se olisi jotenkin paha tai ruma asia. Eletään vuotta 2014, for fucking real. Ja eiks se nyt oo vähän parempi että pojan äiti kertoo miten asia on eikä joku Jani ala koulun pihalla jakamaan asian aikuisviihde laitaa. Sieltä löyty myös yks toinen aika loogisella ajattelullaan pohjaa nuolevaa pelle. Kyseinen henkilö oli vienyt kaksi lastaan yleisöön. Tää oli vähän vanhempi juttu mut joku ehkä muistaa semmosen jutun että Aku oli sanonut "pi" ja katkaissut sanan siihen. En muista tarinaa mutta se selvensi että hän tarkoitti sitä naisen sukuelintä. Ja tämähän oli aivan hirveää että hänen lapsens kuulivat tällaista. No okei, mut sehän sano kaks kirjainta?? Siis jos nämä lapset jo osasivat yhdistää siihen sen oikean sanan, eikös se meinaa että he ovat kuullut tämän aikaisemmin ja ymmärtävät sen erittäin syvällisen merkityksen? Eli ei mitään uutta?
   Juttu nyt on vaan niin että meidän viihde koostuu likaisista ja mauttomista jutuista, eikä se todellakan oli Hirviniemen vika jos joku lapsi jotain rumaa kieltä siitä poimisikin. Jos näin käy niin sehän on täysin vanhempien syytä! Jos ei tahdo että pikku Petteri kuulee tällaisia asioita niin miten ois jos ei antais sen katsoa kyseistä ohjelmaa saatika viedä sitä paikan päälle?! Joten nyt pois sieltä vauva lehden keskustelupalstalta ja kattomaan et mitä ne teidän vahinko kersat oikeen tekee!
   Siitä on kyllä pakko vielä sanoo etten kykene ymmärtämmään miks sanotaan että putous on koko perheen ohjelma? Jos se rajoittuu siihen että käytetään aika ajoin rumaa kieltä nii sittenhän se ei ole lastenohjelma. Tolla implikaatiolla ne tekee vaan halla itselleen ja antaa Pirkolle näppärän ponnahduslaudan pahoittaa mielensä taas jostain.
   Huhhuh mikä romaani! Jos joku teistä tän kahlaa läpi nii laittakaa mielellään kommentti että jos tykkäsitte tämmösestä aihepostauksesta ja jos teil on jotain omia mietteitä tästä aiheesta.

//hanna

maanantai 3. helmikuuta 2014

Joo en kuollu vaikka lähellä kyllä oli!

Kyllä, näit oikein, Hanna postailee! Mitä täällä oikeen tapahtuu? Aloin tossa eilen miettimään ku näin että Johanna postas blogiinsa pitkästä aikaa että mä oon kyllä melkeen lopettanu bloggaamisen. Tuli vähän haikee olo ja aattelin et hemmetti yritetääs ny vielä, onhan tää kuitenki sen verran mukavaa ja oon saanu järkättyy ittelleni vähän enemmän aikaa ja koeviikkoki melkeen ohi! Koeviikosta puheen ollen, miten teillä on menny? Meitsi tais vetää ainaki venäjästä ne kaikkein limaisimmat pohjat. Uusinnoissa nähdään! Jäljellä ois vielä äikkä ja musiikki. Meil ois musiikis käytännönkoe missä Annika soittaa pianoo ja minä  laulan titanium, minkä takii onkin niin mahtavaa et kurkus tuntuu kun oisin yrittäny syödä kaktuksen. Siit alkaa muodostuu mun juttu, et joka jeesusperkeleen kerta ku mä tyhmyyksissäni sanon et voin laulaa jossain nii tuun kipeeks! Nyt vaan teetä, kiivejä ja strepsilsejä naamariin nii eiköhän se vedetä ainaki jotenkuten lävitte.

  

vähä outfittii : D
näillä mennään!
Ainiijoo ja ois mulla viel yks juttu josta on ihan pakko vähän avautuu. Mun puhelin. Mun ihana, kaunis, rohkea, täydellinen, rakas ja maailman paras puhelin, on rikki. Eikä nyt sille nyt puhuta sillee näyttö rikki tai kävi uimassa, koska se juna meni jo aika kauan sitte. Näyttö vaa ropisee irti ja yhtä eloton ku James Dean tänä päivänä. Eikä se ollu pelkkä puhelin vaan mun lapsi, yksilö u know? Ärsyttää kans et kaikki ihanat kuvat viimeselt puolelt vuodelt on hävinny :( Ja nyt kärsin ton nokian kaa...

//hanna